Kaiken kaikkiaan Venäjän federaation raja ulottui 60,9 tuhanteen km. Yli 180 tuhatta rajavartijaa harjoittaa rajapalvelua tässä valtavassa tilassa.
Kaikkia Venäjän rajoja ei ole viimeistelty kansainvälisillä sopimuksilla. Alueelliset kiistat Ukrainan, Etelä-Kaukasian ja Itämeren alueen kanssa ovat edelleen käynnissä.
Katsotaan kuinka Venäjän pisin maarajat kehittyivät.
10. Liettua (288,4 km)
Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin RSFSR: n ja Liettuan tasavallan välinen raja. Itä-Preussin raja, joka perustettiin vuonna 1923 liittämällä Klaipedan (Memel) alue Liettuaan, hyväksyttiin peruslähtökohtana.
Vuonna 1939 Saksa liitti jälleen Itä-Preussin alueen. Vuoden 1945 jälkeen raja palasi entiseen paikkaansa ja tuli sisäiseksi (unionin sisäiseksi).
Vuonna 1997 allekirjoitettiin sopimus, jolla poistettiin eräät rajan absurdiot. Esimerkiksi säiliöiden rajaerotusta ei enää ollut. Juuri tämä vuonna 2003 alkava sopimus määrittelee Liettuan tasavallan ja Venäjän federaation valtioiden alueellisen rajan. Tällä hetkellä rajan pituus on 288,4 km.
9. Azerbaidžan (350 km)
Puhua Venäjän ja Azerbaidžanin raja, meidän ei pidä unohtaa, että Dagestan, joka on Venäjän federaation ala, rajoittuu suoraan Azerbaidžanin kanssa. Rajan kokonaispituus (mukaan lukien meriosa) on noin 350 km.
Nykyaikaisia vertailupisteitä ei ollut lainkaan koordinoitu. Nykyisen tilan määrittelee sopimus, joka tuli voimaan vuonna 2011. Suuri ongelma kansakuntien välisissä suhteissa oli se, että luonnon topografian vuoksi monia luonnonvaroja on käytettävä yhdessä. Nämä ovat autoteitä (ensinnäkin ohikulkutiet) ja vesivarat. Kysymys Samurin vesipiirin jakautumisesta oli erittäin akuutti.
8. Viro (467 km)
Maiden välinen rajasopimus allekirjoitettiin vuonna 2014. Mutta se ei ole vielä tullut voimaan. Sopimuksessa todetaan erityisesti, että alueelliset riidat ratkaistaan lopullisesti ja osapuolten molemminpuoliseen tyydytykseen.
Rajaa, jonka kokonaispituus on noin 470 km, on käyty säännöllisesti riita-asioissa vuodesta 1991. Viro uskoi, että sillä on oikeudet osaan Pihkovan aluetta ja Ivangorodia.
Vuonna 2005 osapuolet yrittivät sopia rajojen tunnustamisesta Neuvostoliiton hallinnollisen jaon puitteissa - mutta Viron osapuoli teki sopimusehdotukseen niin merkittäviä muutoksia, että Venäjä ei allekirjoittaisi asiakirjaa.
7. Georgia (480 km)
Georgian demokraattinen tasavalta julisti valtion rakentamisensa vuonna 1918 - sata vuotta sen jälkeen, kun tiettyjen Kaukasian valtakuntien ja ruhtinaskuntien liittyminen Venäjän imperiumiin oli alkanut. Ei ihme, 1920 RSFSR ja Georgia virallisesti tunnustaneet toistensa valtion tilan.
Unionin sisäinen raja Georgian SSR: n ja RSFSR: n välillä oli vuosina 1922–1991. Lisäksi vuosina 1944–1958 Georgian alue laajeni Karachay-Cherkessian ja Tšetšenian alueiden liittämisen vuoksi.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Etelä-Kaukasian tasavaltojen (mukaan lukien itseään julistaneet) alueelliset kiistat ja rajakonfliktit alkoivat heti.
Vuoden 2008 sotilaallisen konfliktin jälkeen Venäjän federaation ja Georgian välistä rajaa pienennettiin huomattavasti. Jos ennen konfliktia sen pituus oli melkein 900 km, nyt se koostuu kahdesta osasta, joiden kokonaispituus on 480 km (lisäksi 180 km niistä on edelleen erimielisyyksiä).
6. Valko-Venäjä (1239 km)
Kummallista kyllä, rajaa tälle ”veljelevälle slaavilaiselle valtiolle” ei ole vielä määritetty lopullisesti. Lisäksi hyvin muodollinen asema johtaa siihen, että se todellakin on erillisten tarkastuspisteiden ja tullipisteiden muodossa. Tarkastuspisteen välillä raja sellaisenaan puuttuu ja jalankulkijoiden ylityksiä ei ole rajoitettu.
Tavanomaisen linjan, joka kulkee ohjauspisteiden läpi ja muodollisesti osuu entisen Neuvostoliiton sisäisen unionin sisäisen rajan kanssa, on pituus noin 1240 km. Sen sijainti kartalla vahvistettiin vuonna 1993 tasavallan korkeimman neuvoston päätöksellä. Valko-Venäjä.
Vuonna 2017 Venäjän federaatio palautti tullivalvonnan tarpeen tarkastuspisteessä, joka laillisesti poistettiin vuonna 1995.
5. Suomi (1325,8 km)
Yksi Venäjän imperiumin (ja vuodesta 1991 Venäjän federaation) vanhimmista valtionrajoista. Takaisin 1400-luvulla (1323) allekirjoitettiin Orechovetsin rauhansopimus, joka määritteli Ruotsin itärajan Moskovan kuningaskunnan kanssa. Vuoden 1595 rauhansopimus laajensi maarajaa viereisiin merialueisiin.
Suomi itsenäisenä valtiona se eristettiin vasta vuonna 1809 ja peri näin itärajan 1323 km pitkälle (tuolloin). Lisäksi Suomesta tuli osa Venäjän valtakuntaa ja vuoteen 1917 asti raja oli sisäinen, ilman rajavalvontaa.
Vuonna 1940 (Neuvostoliiton ja Suomen sodan jälkeen) Neuvostoliiton ja Suomen välistä rajaa siirrettiin hieman; seuraava linjanmuutos kirjattiin vuoden 1947 Pariisin sopimukseen toisen maailmansodan seurauksena. Nyt sen pituus (merialueilla) on 1325,8 km.
4. Ukraina (2245,8 km)
Ennen vuoden 2014 tapahtumia (Krimin liittäminen Venäjälle) raja Ukrainan kanssa oli pituus 2295 km. Se kulki Ukrainan SSR: n ja RSFSR: n historiallista (vuodesta 1954 lähtien) -rajaa pitkin pohjoisesta etelään kolmen rajan (Valkovenäjä, RSFSR ja Ukraina) liittymästä Kerchin salmiin.
Krimin annektion jälkeen muodostettiin vielä 735 km pitkä osa Venäjän federaation rajasta (josta vain 8,6 km kulkee maalla). Nyt kaikkien raja-alueiden kokonaispituus on noin 2246 km.
3. Mongolia (3 484,85 km)
Yksi pisin rajoistamme. Kokonaispituudesta 3 485 km noin 2880 km on maa. Se kulkee pääosin saavuttamattomien ja harvaan asuttujen paikkojen läpi ja koostuu raja-alueista Mongolian, Tuvan, Trans-Baikalin alueen, Burjaatian ja Altai-tasavallan välillä.
Historiallisesti se oli raja Venäjän ja Qing-imperiumien välillä. Mutta vuonna 1911 Mongolia julisti itsenäisyyden Pohjois-Kiinasta ja teki omat rauhansopimukset.
Raja-alueiden erityispiirteet (erityisesti väestön perinteinen elämäntapa) johtavat siihen, että rajavartijoiden pääpäänsärky on huumeiden salakuljetus ja karjan säännöllinen vastavuoroinen varkaus.
2. Kiina (4209,3 km)
Nykyaikaisessa muodossa Venäjän federaation ja Kiinan välinen raja muotoutui vasta vuonna 2005. Nyt sen pituus on 4209 km, ja vain 650 km kulkee maalla. Loput sijoitetaan rajajoen ja järvialueiden väylille.
Venäjän ja Kiinan suhteet ovat aina olleet kireät. Historiallisesti (Siperian valloituksesta lähtien) Venäjä väitti jatkuvasti Keski-Aasian alueella, ja Kiina sisälsi modernin Mongolian kokoonpanoon. Vuonna 1932 japanilaista mielenkiintoisen nukkehallituksen perustamisen seurauksena Manchuriaan Kiina menetti kokonaan maarajan RSFSR: n kanssa.
Se ilmestyi vasta vuonna 1948 (Sisä-Mandžuurian palauttamisen jälkeen Kiinaan). Vuodesta 1953 Kiina on jatkuvasti esittänyt alueellisia vaatimuksia Neuvostoliitolle. Se saavutti jopa avoimet sotilaalliset konfliktit.
1. Kazakstan (7598.6 km)
Pisin jatkuvista Venäjän federaation valtionrajan osista. Historiallisesti se otti täydellisen muodon näissä linjoissa jo vuosina 1933-34. on Kazakstanin SSR: n ja RSFSR: n välisten rajojen muodossa ja sen pituus on lähes 7600 km, josta 5936 km kulkee maalla.
Vuonna 2015 hallitus Kazakstanista ehdotti Venäjän federaatiolle tiettyjen alueiden keskinäistä vaihtoa. Todettiin, että alueet eivät ole kiistanalaisia ja vaihdon tarkoituksena on vain lisätä yksittäisten tilojen taloudellista tehokkuutta. Se ei ole yllättävää, koska rajan molemmin puolin asuvat samat kansallisuudet ja kansallisuudet.